Luottotietolain muutos joulukuussa 2022 mullisti suomalaisen luottoriskien arvioinnin. Yhtäkkiä maksuhäiriömerkintä ei enää ollut vuosien varoitusvalo, vaan saattoi kadota rekisteristä vain 30 päivän kuluttua saatavan maksamisesta. Asiakastiedon selvityksen mukaan henkilöt, joiden maksuhäiriömerkinnät poistuvat rekisteristä saatavan suorituksen jälkeen, saavat yli neljä kertaa muita suomalaisia todennäköisemmin uuden maksuhäiriömerkinnän puolen vuoden sisällä suorituksesta.

Tämä luo tilanteen, jossa luotonmyöntäjä voi tehdä päätöksen puutteellisen riskisignaalin perusteella – ei siksi, että data olisi väärää, vaan siksi, että se on liian lyhytikäistä.

Maksuhäiriö poistuu nopeasti – mutta käyttäytymisriski ei katoa

Lakimuutoksen myötä maksetut maksuhäiriöt poistuvat rekisteristä nopeasti. Ennen muutosta maksettu häiriö näkyi 2–3 vuotta, nyt vain kuukauden. Tämä tekee asiakkaasta rekisterin silmissä nopeasti “puhtaan”, vaikka hänen taloudellinen tilanteensa ei olisi muuttunut yhtä ripeästi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilö voi näyttää luottokelpoiselta juuri sillä hetkellä, kun hän hakee uutta luottoa, mutta voi saada uuden maksuhäiriön pian luoton myöntämisen jälkeen. Osa kuluttajista palaa luottotietorekisteriin hämmästyttävän nopeasti.

Mitä data kertoo? 

Tarkasteluajankohtana on vuoden 2025 jälkimmäinen puolisko. Tänä aikana lähes kuudelle prosentille suomalaisista rekisteröitiin maksuhäiriömerkintä.

Kiinnostavinta on se, mitä tapahtui niille, jotka olivat juuri maksaneet vanhat häiriönsä pois. Henkilöistä, joilla oli jo ennestään maksamattomia häiriöitä, yli 64 % sai uuden häiriön jo puolen vuoden sisällä. Tämä ei yllätä – maksamattomat häiriöt kertovat jo valmiiksi korkeasta riskistä. Mutta entäpä ne kuluttajat, joilla oli vain maksettuja häiriöitä? Tämä ryhmä paljastaa lakimuutoksen todellisen vaikutuksen, sillä yli 24 % sai uuden maksuhäiriömerkinnän puolen vuoden sisällä maksamisen jälkeen. Heidän riskinsä saada uusi häiriö oli siis yli nelinkertainen verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen. Riskitaso ei ole kadonnut – se on vain piilossa. Toisin sanoen: merkintä poistuu, mutta riskikäyttäytyminen ei.

Miksi tämä on ongelma luotonmyöntäjälle?

Koska luotonmyöntöhetkellä asiakas voi näyttää täysin luottokelpoiselta, vaikka hänellä olisi ollut maksuhäiriö vielä viikko sitten, eikä hänen maksukykynsä välttämättä ole parantunut, sillä hän kuuluu ryhmään, jonka riski saada uusi häiriö on moninkertainen.

Tämä luo tilanteen, jossa luotonmyöntäjä voi tehdä päätöksen puutteellisen riskisignaalin perusteella – ei siksi, että data olisi väärää, vaan siksi, että se on liian lyhytikäistä.

Voisiko maksettujen häiriöiden säilytysaikaa pidentää?

Yksi ratkaisu olisi pidentää maksettujen häiriöiden säilytysaikaa esimerkiksi kuuteen kuukauteen. Tämä ei rankaisisi asiakasta – maksettu merkintä kertoo, että velka on hoidettu – mutta antaisi luotonmyöntäjälle arvokkaan signaalin: henkilöllä on ollut hiljattain maksuhäiriö mutta vaikka se on hoidettu, on luottotappioriski tässä kuluttajaryhmässä edelleen koholla, vaikkakaan ei yhtä korkea kuin maksamattomien häiriöiden kohdalla.

Tällainen malli tasapainottaisi paremmin asiakkaan oikeuden puhtaaseen rekisteriin ja luotonmyöntäjän tarpeen arvioida riskiä realistisesti.

Maksuhäiriön katoaminen luottotietorekisteristä ei tarkoita riskin katoamista 

Luottotietolain muutos on tehnyt maksuhäiriömerkinnöistä lyhytikäisiä, mutta se ei ole tehnyt maksuhäiriöistä harvinaisempia. Luotonmyöntäjän näkökulmasta tämä tarkoittaa entistä suurempaa tarvetta ymmärtää asiakkaan käyttäytymishistoriaa, tarvetta täydentää rekisteritietoa muilla riskisignaaleilla ja ennen kaikkea: tarvetta tulkita “puhtaat paperit” varovaisemmin kuin ennen.